Ekosysteemit

Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue koostuu monista erilaisista luontotyypeistä. Seuraavassa luonnehditaan lyhyesti Vanhankaupunginlahden keskeisimpiä ekosysteemejä.

Merenrantaniityt

Vanhankaupunginlahden rannat ovat aiemmin olleet laajalti rantaniittyjä, mutta laidunnuksen loppuminen ja rehevöityminen johtivat niittyjen vähittäiseen umpeenkasvuun. Erityisesti järviruoko on vallannut alaa ja nykyisin lähes kaikki entiset niityt ovat ummessa. Luonnontilaisia merenrantaniittyjä edustaa Purolahden tulvaniitty, jolle merivesi pääsee aika ajoin nousemaan. Kasvillisuus on pysynyt luontaisen matalana, niityn kasvit ovat pääosin heiniä ja saroja. Purolahden rantaniityllä kasvaa mm. merisaraa, jota ei juuri muualta pääkaupunkiseudulta löydy. Purolahden rantaniitty on merkittävä keltavästäräkkien ja niittykirvisten keskittymä. Molemmat ovat lajeja, jotka aikoinaan viihtyivät hyvin myös laitumilla, mutta maatalouden tehostuminen on heikentänyt näiden lajien mahdollisuuksia pesiä peltoalueilla.

Rantaniittyjen katoaminen on vähentänyt lahdella pesivien kahlaajien ja avomaan varpuslintujen määrää. Lammassaaren pohjoispuolella Ruohokarinniemellä on raivattu vanha niitty jälleen avoimeksi ja kesäisin siellä laiduntavat lehmät. Tämän koeniityn avulla pyritään parantamaan avomaan lintujen ja kahlaajien elinolosuhteita ja näyttää siltä että hoitoniitty on siinä onnistunutkin. Tämän kaltainen niittyjen hoito vaatii kuitenkin jatkuvaa työtä ja myös runsaasti tietämystä, sillä hoitamattomana se jälleen umpeutuisi muutamassa vuodessa.

Ruokomeri valtaa tilaa

Järviruoko on tehokas leviämään, mikäli olosuhteet ovat suotuisat. Sopivilla matalarantaisilla paikoilla, kuten Vanhankaupunginlahdella, missä rantavyöhykkeen pohjat ovat liettyneitä, järviruoko voi rönsyjensä avulla levitä jopa yli metrin vuodessa. Tiheä ruovikko valtaa tilaa niin tehokkaasti, että vain muutama muu kasvi voi elää järviruokokasvuston seassa. Järviruo'on levittäytymistä on vaikea estää, mikäli turpeenmuodostus rantaviivasta ulospäin ei hankaloidu esimerkiksi veden syvenemisen takia.

Vanhojen ilmakuvien avulla on helppo tehdä vertailuja ruoikon levittäytymisvauhdista eri puolilla Vanhankaupunginlahtea eri aikakausina.

Tervaleppälehtojen rehevä kasvillisuus

Vanhankaupunginlahtea ovat aikoinaan reunustaneet useat komeat tervaleppälehdot, joista kuitenkin melkoinen osa on jäänyt rakentamisen jalkoihin. Tervaleppälehdot ovat tyypillisiä merenrantalahtien reunabiotooppeja, joissa kasvavat ajoittaiseen kosteuteen tottuneet kasvilajit. Tervaleppälehdot ovat komeimmillaan touko-kesäkuussa, jolloin rentukat ja kurjenmiekat kukkivat niissä kirkkaan keltaisina ja satakielten konsertti on parhaimmillaan. Myöhemmin kesällä tervaleppien lehvästöt pimentävät pohjakerrosta ja lehdoissa on melko hämärää ja viileää. Terveleppälehdot tarjoavat elinpaikan monille harvalukuisille eliölajeille. Linnuista erityisesti pikkutikka on tervaleppälehtojen tyyppilaji Vanhankaupunginlahdella.

Kedot ja kuivat niityt katoavat

Aiemmin ketokasvillisuus menestyi mm. vanhoilla hakamailla ja avokallioilla. Nykyisin hakamaat ovat lähes kadonneet ja avokallioilla ihmisen aiheuttama kulutus on niin suurta, että ketokasvillisuus on niiltä monin paikoin täysin kadonnut.

Vanhankaupunginlahdella kuivia niittyjä ja ketoja on jäljellä vielä Viikin peltoalueen muutamissa metsäsaarekkeissa, Lammassaaressa ja Kuusiluodossa sekä Hakalanniemen Keinumäellä. Ketokasveihin kuuluu monia sellaisia lajeja, jotka ovat vanhan kulttuurin seuralaisia ja sinällään arvokkaita rippeitä vanhasta kulttuurista.

Viljelymaa

Viljely-ympäristö on kaikkein lähinnä Gardeniaa oleva elinympäristö. Viikin pellot ovat aikoinaan muodostaneet laajan yhtenäisen peltoaukean, jolla on elänyt mm. monipuolinen peltolinnusto. Maatalouden tehostuminen, mm. sarkaojien katoaminen, sekä rakentaminen ovat vaikuttaneet peltojen ekosysteemiin yksipuolistamalla lajistoa. Viikin alueella peltojen lajirikkainta ja arvokkainta osaa ovat ehdottomasti Purolahden ja Koetilan päärakennusten väliin jäävä peltoaukea, jossa vielä on laidunmaita ja kosteita ohjanvarsia ja niittypainanteita. Länsipuolen peltoaukea Gardenian edessä on esimerkiksi linnuston osalta vähälajisempi ja pellolla pesii lähes ainoastaan kiuruja ja jokunen töyhtöhyyppä.

Viljelymaiden ekologian esittelyyn löytyy monia hyviä esimerkkejä, esimerkiksi kottaraisen ja laidunmaiden kovakuoriaisten yhteys, niittykasvien diversiteetti ojanvarsissa ja sitä kautta päiväperhosten runsaus.

Tärkeä kokonaisuus viljelymaiden ekologiassa on niiden merkitys ruokailualueina esimerkiksi muuttolinnuille ja Vanhankaupunginlahdella pesiville vesilinnuille ja lokeille.

Havumetsän rippeet

Luonnontilaista havumetsää on Vanhankaupunginlahden alueella jäljellä melko vähän. Suurin osa havumetsistä on lahden itäpuolella, Mölylässä ja siitä pohjoiseen. Havumetsien esittely ei Gardeniassa olekaan kovin keskeistä. Havumetsät kuitenkin olisivat luontaisesti yksi olennainen Viikin ja Vanhankaupunginlahden alueen biotooppi, mutta ne ovat pääasiassa jääneet lähiseudun asuinalueiden rakentamisen jalkoihin Helsingin kasvaessa.

Murtovesi

Vanhankaupunginlahden vesi on hyvin vähäsuolaista, sillä sen yhteys mereen on suhteellisen kapea ja Vantaanjoki tuo lahdelle koko ajan makeaa vettä. Murtoveden ja makeanveden lajit kohtaavat Vanhankaupunginlahdella ja niinpä esimerkiksi kaloista alueella havaitaan sekä täysin mereisiä että järvien ja jokien lajeja. Vanhankaupunginlahdella vesimassat usein kerrostuvat, pohjalla on suolaisempi vesi ja makea vesi kulkee pinnalla kohti merta.

Vanhankaupunginlahti on matala ja samea, sille on tyypillistä myös korkeat ravinnepitoisuudet ja tuotanto. Vedenominaisuuksien ja eliöstön selvittäminen ja seuranta tarjoavat monia tutkimusmahdollisuuksia.