Harmaahaikara

Harmaahaikaran näkee useimmiten kyyhöttämässä ruovikon reunassa liikkumattomana pitkiäkin aikoja, lintu ei kuitenkaan ole päiväunilla vaan odottaa kärsivällisesti, että sopivan kokoinen kala uisi ulottuville. Sopivan hetken tullen haikara iskee salamannopeasti nokkansa veteen ja nappaa hopeanhohtoisen saaliin, se kääntää saaliin sopivaan asentoon ja nielaisee sen pää edellä.

Vanhankaupunginlahdelle ensimmäiset harmaahaikarat saapuvat maaliskuun lopulla. Keväisin laji on melko harvalukuinen, heinä-elokuussa sitä on vaikea olla havaitsematta. Nuorilla harmaahaikaroilla on tapana pian pesästä lähdön ja lentokyvyn saavuttamisen jälkeen ja ennen varsinaista syysmuuttoa liikkua pitkiäkin matkoja jopa satoja kilometrejä. Suomeen loppukesällä ilmaantuvat linnut ovat todennäköisesti Suomenlahden eteläpuolella syntyneitä.

Harmaahaikara pesii yhdyskunnittain ja Suomessa sen pesimäkanta on jatkuvassa kasvussa. Lähitulevaisuudessa jossain Vanhankaupunginlahden saarista voi hyvinkin olla oma yhdyskuntansa. Nykyään haikarat käyttävät saaria yöpymispaikkoinaan, enimmillään harmaahaikaroita on laskettu 30.

Viime vuosina harmaahaikaroita on tavattu Vanhankaupunginlahdella lähes ympärivuotisesti, vain sydäntalven ajaksi kun kaikki sulat ovat jäässä poistuvat linnut etelämmäs. Leutoina talvina niitä talvehtii kalanviljelylaitosten turvin ja sulina pysyvät purot ja ojatkin riittävät niille.