Vanhankaupunginlahden näkymiä ja linnustoa entisaikoina

Avoimuus ja aukeus luonnehti sata vuotta sitten suomalaisen maaseudun maisemaa, jollaista Viikkikin oli. Rantalaiduntaminen piti rannat matalakasvuisina niittyinä. Pellot sijaitsivat perinteisesti kuivemmilla rinnemailla. 1900-luvulla karjan peltolaiduntaminen lisääntyi ja rehua alettiin tuottaa aikaisemman luonnonniittyjen niittämisen sijasta yksinomaan heinä- ja tuorerehupelloilla. Rantaniittyjä kuivatettiin ojituksin peltomaaksi. Muu osa aikaisempaa mättäiköistä, märkää niittyä vähitellen metsittyi rantalehdoksi tai ruoikoitui. Viikissä näin tapahtui mm. nykyisen Gardenian lounaispuolella. Aikaisemmin alavat ja kosteat laidunniityt olivat ulottuneet lähelle Viikin latokartanoa. Tällä niityllä pesi sellaisia alueelta hävinneitä lintulajeja kuin kuovi, suokukko ja jouhisorsa.

Myös peltojen lähellä olevat metsät ja kivikkoiset mäet olivat laidunnuksen piirissä, pellonreunametsät olivat nykyistä aurinkoisempia ja kuivempia. Metsänreunojen linnustoon kuului nykyistä paljon monilukuisempina sellaisia lajeja kuin peltosirkku, pikkulepinkäinen, pensastasku ja kivitasku. Peltopyy hyötyi perinteisestä maataloudesta heinälatoineen. Olkikattoisia pieniä latoja löytyi aikoinaan Viikistäkin.

Seudun metsät olivat aikoinaan niin syrjäisiä, että ne tarjosivat suojaa aremmillekin metsälinnuille. Kanalintuja on aikoinaan esiintynyt. Huuhkajan tiedetään joskus pesineen Herttoniemen kallioilla. Varhaiset tiedot metsälinnuista ovat tosin niukkoja, koska lintumiehet kiinnittivät aikoinaan huomiota juuri Vanhankaupunginlahden kosteikkoalueeseen.

Nyky-Viikissä on mielenkiintoista se, että vaikka vanhat ympäristötyypit ovat maankäytön muutosten vuoksi paljolti hävinneet, jotain tilkkuja näistä vanhoista ympäristötyypeistä edelleen löytyy. Koetilan eteläpuolen, Purolahden peltomaisema metsäsaarekkeineen on maanviljelysseutua ja rantaniittyä. Lammassaareen palautettu laidunniitty perinteiselle paikalleen. Vanhaa kuusimetsää löytyy Kivinokasta.