Viikki-Vanhankaupunginlahti

Vanhankaupunginlahti ja Viikin pellot muodostavat yhdessä arvokkaan kokonaisuuden, jonka arvoa nostaa alueen sijainti aivan Helsingin keskipisteessä. Oman lisänsä alueen ekologiseen kokonaisuuteen tuovat Itämeren murtovesi ja toisaalta lahden pohjukkaan laskeva makeaa vettä ja ravinteita kuljettava Vantaanjoki. Viikki-Vanhankaupunginlahti on nykyisellään monipuolinen metsien, peltojen, niittyjen ja merenlahtikosteikkojen mosaiikki.

Viikki-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue on Helsingin tärkein luontokohde. Yhdessä Espoon Laajalahden kanssa se kuuluu Suomen 96 kansainvälisesti tärkeän lintualueen joukkoon. Vanhankaupunginlahti on osa EU:n Natura-verkostoa sekä listattu Ramsar-kosteikkojensuojelusopimuksen kohteeksi vuonna 1976. Ramsarin sopimuksen suojelulliset tavoitteet tulevat Vanhankaupunginlahdella toteutetuksi Natura-alueiden suojelutoimenpiteiden kautta. Erityisesti se on tärkeä vesilintujen elinympäristö ja myös EU:n Natura-alue.

Luonnonsuojelualueesta pääosa on ruoikkoa ja avovettä, lisäksi alueeseen kuuluu rantametsiä. Lammassaari ei kuulu luonnonsuojelualueeseen, vaikka sijoittuukin sen sisälle.

Alueeseen kuuluu hyvin monenlaisia biotooppeja ja alueella tavattu eläin- ja kasvilajisto on runsas ja monipuolinen. Alueen ekologiaa on myös tutkittu melko paljon. Alueen hoitoon ja kehittämiseen on saatu EU:n Life-rahoitusta.

Viikin ja Vanhankaupunginlahden luonnosta on julkaistu kolme kirjaa. Leo Lehtosen vuonna 1945 ilmestynyt Lintuparatiisi pääkaupungin liepeillä -kirja sai jatko-osan vuonna 1998 julkaistussa Helsingin lintuparatiisi, Vanhankaupunginlahti-Viikki -kirjassa. Vuonna 2000 ilmestyi Markku Mikkola-Roosin ja Rauno Yrjölän toimittama kirja Viikki-Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa (Tammi). Siihen on koottu hyvin monipuolinen esitys alueen luonnosta ja historiasta.

Kirjojen lisäksi alueesta on julkaistu lukuisia artikkeleja ja raportteja, jotka osaltaan lisäävät tietoa alueen luonnosta.