Liro on huomaamattoman runsas

Liro kuuluu niihin vähän mitättömän näköisiin ruskeisiin lintuihin, joiden olemassaolosta useimmilla ihmisellä ei ole mitään tietoa. Linnulla itselläänkin taitaa olla epäilyksiä tunnettavuutensa kanssa, koska se soidinlaulussaan toistelee nimeään; "liro-liro-liro". Liro pesii avoimilla soilla koko maassa, yleistyen pohjoiseen mentäessä.

Vanhankaupunginlahdella liroja näkee yleensä vain muuttoaikoina toukokuussa ja heinä-syyskuussa. Keväisin lajin tapaa varmimmin toukokuun puolivälin aikoihin, tällöin kuulee yleisesti kutsuääntä "jiff-jiff..." ja silloin tällöin kuuluu taivaalta myös "liro-liro-liro", parhaimmillaan lahdella on laskettu 1100 liroa, laji onkin suokukon jälkeen alueen toiseksi runsain kahlaaja.

Lammassaaren lintutorni on paras paikka tarkkailla liroja ja muitakin kahlaajia. Syksyisin liron, kuten useimpien muidenkin kahlaajienkin esiintyminen riippuu veden korkeudesta, mikäli sopivia rantalietteitä on vähän jatkavat linnut muuttoaan pysähtymättä. Syyskuun alussa liro alkaa olla jo harvinainen ja kuun loppuun mennessä viimeisetkin ottavat suunnan kohti Afrikkaa.