Viikin nisäkkäät

Viikin ja Vanhankaupunginlahden alueella viihtyy lukuisa joukko nisäkäslajeja, mutta niiden havaitseminen on paljon vaikeampaa kuin alueella lentävien tuhansien lintujen. Yöaktiiviset nisäkkäät karttavat ihmistä ja niiden jälkiä ja jätöksiäkään ei juuri muulloin havaitse kuin keskitalvella, jolloin yön aikana hangelle ilmestyneet jälkijonot kertovat eläinten olleen paikalla.

Alueen tavallisimpia ja näkyvimpiä nisäkkäitä ovat orava, rusakko ja kettu. Oravien kuulee kesäisin säksättelevän liian tungetteleville kulkijoille ja talvella niiden jälkiä näkee puusta puuhun kulkevana verkostona.

Ulkoiluretkillä rusakko on lähes jokakertainen näky, sillä se viihtyy sukulaistaan metsäjänistä paremmin pelloilla ja asutuksen parissa. Metsäjänis sen sijaan on Viikissä hyvin harvinainen vierailija.

Kettuun voi Viikissä parhaiten törmätä aamu- tai iltahämärissä kulkiessa. Tosin syksyllä, valkoposkihanhien viihtyessä pelloilla, ketun voi siellä nähdä päivälläkin hätyyttämässä hanhia paistin toivossa.

Suuria nisäkkäitä ja pikkupetoja

Suurista nisäkkäistä hirvi ja valkohäntäkauris nähdään silloin tällöin Viikissä, jotkut yksilöt saattavat kesäaikana asettua alueelle oleilemaan kuukausiksikin. Metsäkauris havaittiin alueella ensimmäistä kertaa 2003 ja sen jälkeen siitä on saatu vuosittain jokunen havainto.

Mäyrää nähdään alueella harvoin, vaikka nimikkopaikassaan Mäyrämetsässä on jälkien perusteella edelleen asuttuna kolo tai pari. Helpommin havaittava tuttavuus on Vanhankaupunginlahden ruohikoissa asustava piisami, jonka kekopesiä näkyy rantojen tuntumassa. Piisami havaitaan usein myös Viikin puhdistamon purkuojassa.

Peltojen ja metsien tavallisimmat pikkupedot ovat kärppä ja lumikko. Nämä vikkelät eläimet saalistavat myyriä, linnunpoikasia ja hyönteisiä. Niiden runsaus vaihtelee vuodesta toiseen, huonoina myyrävuosina kärppiä ja lumikoitakin on vähemmän. Lähiaikoina lumikosta on saatu havaintoja reilusti, kärppä sen sijaan jää liikkujilta usein huomaamatta.

Juoksevia ja lentäviä pikkunisäkkäitä

Pikkunisäkkäitä näkee usein vilaukselta polun yli vilistämässä tai kalliolla kiipeilemässä. Tavallisimpia ovat metsämyyrä, metsä- ja vaivaishiiri sekä metsäpäästäinen. Nämä kaikki ovat alueella runsaita, joskin vilaukselta nähtynä vaikeasti lajilleen tunnistettavissa.

Vesimyyriä elelee peltoja halkovissa ojissa, joissa niiden kulkuaukkoja on helppo havaita. Lisäksi tavataan mm. peltomyyrää sekä vaivais- ja vesipäästäisiä, mutta näistä lajeista havaintoja on lähivuosina saatu vain harvoin.

Viikin vaihtelevat maastot tarjoavat myös hyvät saalistusalueet lepakoille. Yleisimmin tavattu lepakkolaji niin Viikissä kuin muuallakin Suomessa on pohjanlepakko, mutta alueelta on havaintoja myös vesisiipasta ja korvayököstä. Lammassaaressa tutkijat ovat lisäksi kuulleet yhtä viiksisiippa-lajia. Elokuussa 2005 Suomen lepakkotieteellinen yhdistys vei kymmeniä lepakkopönttöjä Etu-Viikkiin. Niiden toivotaan houkuttelevan lisää lepakoita alueelle.