Parveilua ja soidinta pelloilla

Viikin pelloilla käy välillä aikamoinen kuhina, kun tuhannet linnut lentelevät peltolohkolta toiselle. Erityisesti keväällä ja syksyllä pelloilla on elämää, kun muuttolinnut pysähtyvät matkallaan. Peipot, rastaat, kottaraiset ja kirviset kansoittavat peltoja kevätaikaan. Suuremmista lajeista tavallisia ovat sorsat ja kyyhkyt, uskaltavatpa joutsenetkin joskus levähtää alueella.

Lintuja voi Viikin pelloilla seurata aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti. Lumet sulavat pelloilta varhain ja ensimmäiset töyhtöhyypät ilmaantuvat jo maaliskuussa esittämään naukuvaa soidintaan peltojen ylle. Syksyllä valkoposkihanhet viipyilevät pelloilla lokakuulle asti.

Peltojen pesimälajisto on monipuolinen. Pelloilla ja niiden reunavyöhykkeessä pesii säännöllisesti yli 30 lintulajia. Avomaan tyypillisimpiä lajeja ovat kiuru ja töyhtöhyyppä, joita molempia on runsaasti suurimmilla peltolohkoilla. Pelto-ojien varsilla viihtyvät västäräkit ja pensastasku. Pensastaskun löytää tavallisimman aidan tolpalta, jossa se tähyilee hyönteisiä ravinnokseen.

Viikin pellot muodostavat kosteikon kanssa ekologisen kokonaisuuden. Sinisorsat, haapanat ja tavit sekä kalalokit käyvät mullospelloilla hakemassa ravintoa. Lokkiparvi kyntökoneen perässä on tuttu keväinen näky. Joskus lumen sulavesistä kertyy pellolle suurikin lampi, joka kerää sorsa- ja kahlaajalintuja ruokailemaan.

Viikin peltojen merkitys ruokailualueena ulottuu myös Vanhankaupunginlahden ulkopuolelle, sillä lokit, valkoposkihanhet, meriharakat ja naakat saapuvat usein kauempaakin Helsingistä Viikin pelloille ruokailemaan.

>> Valkoposkihanhi Helsingissä (pdf)