Luonnonsuojelualueen historiaa

Kosteikot on arvioitu eräiksi maailman uhanalaisimmista elinympäristöistä. Kosteikot ympäri maapallon ovat pienentyneet pinta-alaltaan ja monin paikoin heikentyneet luonnonarvoltaan. Kosteikkojen tuhoutuessa uhkaavat myös monet niistä riippuvaiset lajit hävitä. Kosteikot ovat erityisesti muuttavalle vesilinnustolle merkittävä elinympäristö.

Vanhankaupunginlahti on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla vuosina 1959, 1962 ja 1987. Aluetta laajennettiin vuonna 2000 sen itäpuolella, Saunalahdessa ja Purolahdessa. Luonnonsuojelualueesta on pääosa Helsingin kaupungin omistuksessa ja pieni osa valtiolla. Alueen rauhoitusmääräyksiä valvoo Ympäristöministeriö ja Uudenmaan lääninhallitus. Alueen käytännön hoitotoimenpiteistä vastaa Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja rakennusvirasto. Tärkeimpiä viime vuosien ja EU Life -projektin aikana toteutettuja hoitotoimia ovat olleet laidunniittyjen ennallistamiset kosteikkoalueella.

Veden huono laatu sekä vesikasvien hyvin hidas palautuminen lahdelle ovat nykyään alueen vaikeimpia luonnonsuojelupulmia. Vanhankaupunginlahti saastui pahasti viime sotien jälkeen, kun vedenpuhdistamot laskivat siihen vesiään. Lahti ei kestänyt kuormitusta: lähes kaikki uposlehtiset vesikasvit ja niitä syövät linnut hävisivät ja pohja muuttui 1970-luvulla täysin kuolleeksi. Vanhankaupunginlahti on elpynyt pahimmasta saastekauden aallonpohjasta, mutta Vantaan tuoma savisamennus ja ravinnekuormitus ovat edelleen ongelmina.

Ramsarin kosteikkoalueiden suojelusopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1974 ensimmäisten joukossa, tuli voimaan vuonna 1975. Sopimuksen tavoitteena on estää kosteikkojen häviäminen. Vanhankaupunginlahti on ollut Ramsar -suojelukohteena vuodesta 1976 lähtien ja se on myös osa Laajalahden-Vanhankaupunginlahden-Viikin kansainvälisesti tärkeää lintualuetta (IBA-aluetta).