Töyhtöhyyppä on Viikin tunnuslintuja

Kirj. Eero Haapanen

Väreiltään, ääntelyltään ja liikehdinnältään töyhtöhyyppä on huomiota herättävimpiä peltolintujamme. Se on noin variksen kokoinen pelloilla ja rantaniityillä (sekä soilla) pesivä kahlaaja. Väreiltään se on mustavalkoinen, läheltä katsottuna mustasta erottuu kauniin tummanvihreä sävy. Sen siivet ovat oudon pyöreäkärkiset ja lento kevätsoitimella huimaa kieppumista ja voltteja. Samalla kuuluu sen vänkyvä, naukuva ääni. Vaikka sillä on muiden kahlaajien tapaan pitkät, vedessä kahlaamiseen sopivat jalat, se etsii usein ruokansa kuivaltakin maalta, syöden mm. hyönteisiä ja matoja.

Töyhtöhyyppä pesii pellolle tai niitylle, sen pesä on vaatimaton syvennys maassa. Munia on lähes aina neljä, kuten muillakin kahlaajilla. Poikaset lähtevät pian kuoriuduttuaan pesästä ja etsivät emon kanssa itse ravintonsa. Töyhtöhyypät pesivät usein keskittyminä, useita pareja lähekkäin.

Töyhtöhyypät, kuten muutkin pelloilla elävät linnut, ovat yksi aikaisimmin saapuvista muuttolinnuista. Ne tulevat jo varhain maaliskuussa, kun lumi vielä peittää pellot melkein kokonaan. Ne myös lähtevät muuttomatkalle aikaisin. Koiraat lähtevät jo kesäkuussa ja naaras jää hoitamaan poikasia.

Töyhtöhyyppä muinoin Viikissä

Tämä ”notkea, nopea, levoton ja viisas lintu” – lintumaalari Magnus von Wrightin luonnehdinta - pesi Helsingin seudulla sata vuotta sitten vain Viikin Latokartanon niityillä.

Tuolloin töyhtöhyyppä oli vasta leviämässä Suomeen. Sen kummallinen lentotapa ja ääntely herättivät paljon huomiota eri paikkakunnilla, kun se saapui niille ensi kerran. Korkeasaaren eläintarhan tuolloinen johtaja Palmgren ihaili hyyppiä vuonna 1913 juuri niillä rantaniityillä, jotka ovat nykyisen Gardenian lounaispuolella:

”Töyhtöhyypät kuuluvat luonnonystävän rakkaimpiin muuttolintuihin. Valitettavasti laji on hyvin harvinainen maassamme. Muuten ei voi ollakaan, koska aikaisesta saapumisestaan alkaen koko vierailunsa ajan töyhtöhyyppä on alttiina petolintujen, petoeläinten ja erityisesti metkuilevien, rariteetinhimoisten pojanjolppien ahdisteluille. Mutta pieni kolonia on pysynyt vuosikymmenestä toiseen täällä naapurissamme Vanhankaupunginlahden rauhassa. Hyypät ovat koristus pääkaupungillemme, koristus, jota meidän tulee ymmärtää arvostaa".