Vesilinnut Vanhankaupunginlahden näyttävintä antia

Vanhankaupunginlahden linnuston näkyvin osa ovat vesilinnut. Ne ovat usein isoja lintuja, monet hyvin värikkäitä ja komeita, lisäksi useimmat viihtyvät mielellään avoimilla vesialueilla. Monella lajilla on huomiota herättävät soidinmenot, silkkiuikun päänpudistelut ja pingviinitanssi sekä telkän niskannakkelu ja narina ovat useimmille lahden rantoja kierrelleille tuttuja. Silkkiuikkuja näkee varmimmin Kivinokan edustalla ja telkkiä vaikka Arabianrannan edessä. Näyttävin kaikista vesilinnuista on kuitenkin kyhmyjoutsen, se on hyvin peloton ja tuo mielellään poikasensa ihmisten ihailtavaksi. Viime vuosina se on kuulunut vakituiseen pesimälajistoon.

Keväisin Vanhankaupunginlahden vesilinnusto on erityisen edustava, paikallisten pesimälajien lisäksi alueella levähtää lukuisa joukko pohjoisia vesilintulajeja. Näistä läpimuuttajista ilman muuta eksoottisimman näköinen on koskeloiden sukulainen uivelo, koiras on lähes vitivalkoinen tyylikkäin mustin kirjailuin. Hakalanniemen ja Lammassaaren lintutorneista tai Mölylän kalliolta on parhaat mahdollisuudet tarkkailla uiveloita ja muita harvinaisempia vesilintuja. Harvalukuisista pesijöistä heinätavi ja lapasorsa ovat huhtikuussa parhaiten nähtävissä, samoin harmaasorsakin on lähes vakiovieras ja saattaa pian pesiäkin alueella. Muita harvinaisempia läpimuuttajia ovat mm. härkälintu ja mustakurkku-uikku.

Toukokuun jälkipuoliskolla on Vanhankaupunginlahdellakin mahdollista päästä seuraamaan Siperiassa pesivien arktisten hanhien muuttoa. Mikäli tuulet ovat suotuisia idän ja etelän väliltä voi yhtenä aamuna nähdä jopa useita kymmeniä tuhansia valkoposkihanhia matalalla lentämässä koilliseen. Valkoposkihanhia pääsee nykyään näkemään myös loppukesällä, kun Helsingin ja Espoon edustan saarissa pesivät linnut kiertelevät poikasten vartuttua pitkin.