Viiksitimali - ketterä viiksiniekka

Viiksitimali on uusimpia tulokkaita Suomen linnustossa, ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1949, jolloin yksinäinen naaraslintu havaittiin Vanhankaupunginlahdella marras-joulukuussa. Seuraava lintu nähtiin 35 vuotta myöhemmin Lågskärin lintuasemalla Ahvenanmaalla. Tämän jälkeen havaintoja on tehty vuosittain. Vuonna 1990 laji teki todellisen rynnäkön Suomeen, lintuja nähtiin kaksi kertaa enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä eli 170. Vanhankaupunginlahden toinen havainto tehtiin samana vuonna, lokakuussa Saunalahdella nähtiin peräti 21 linnun parvi. Olikin odotettavissa, että viiksitimali liittyi vuonna 1991 lahden pesimälinnustoon, se on pesinyt sittemmin vuosittain 5-70 parin voimin. Laji on nykyisin levittäytynyt Haminan ja Oulun väliselle rannikolle ja useita pareja pesinee myös sisämaan parhailla lintujärvillä.

Viiksitimali on täysin riippuvainen ruovikoista ja ankarat talvet ovat sille vaikeita, paikoin voi koko talvehtiva kanta tuhoutua. Vanhankaupunginlahdella näin kävi talvella 1998/1999, vasta huhtikuun lopulla lahdelle saapui uusia yksilöitä. Timalilla voi kuitenkin olla useita poikueita vuodessa, joten talvitappiot on nopeasti korvattu. Viiksitimalin hyvä levittäytymiskyky tuo uutta verta vanhoille pesimäpaikoille ja auttaa uusien asuttamista.

Vanhankaupunginlahdella viiksiniekkojen taidokasta kiipeilyä ruo'oilla pääsee parhaiten näkemään Lammassaareen vievän polun varrella ja ruovikon piilokojuun vievältä polulta.