Pionitarha

Gardenian pionikokoelmassa on noin 60 erilaista pionia. Joukossa on luonnonlajeja, kiinanpioneja, puupioneja, risteymiä sekä Itoh-hybridejä. Pionikokoelman perustaminen aloitettiin 2004, ja se jatkuu edelleen. Kaikki pionit on hankittu Taivassalosta Pionien Kodista. Ryhmät on perustettu loivaan rinteeseen kalkittomaan kivennäismaapitoiseen harjupenkkiin, jonka pohjalla (syvällä) on lehmänlantapatja.
 

Paeonia lactiflora, kiinanpioni, Luktpion

Kiinanpionia esiintyy laajalla vyöhykkeellä Aasiassa, ja Kiinaa voidaankin pitää sen kotimaana. Kiinanpioni on eniten puutarhassa viljelty pionilaji, ja siitä on olemassa tuhansia lajikkeita. Kiinanpionien kukinta-aika riippuu kasvupaikasta vaihdellen samankin puutarhan puitteissa kesäkuun puolesta välistä aina heinäkuun loppuun. Kiinanpionien keskimääräinen korkeus on noin yksi metri.

Puuvartiset pionit

Kiinalainen puupioni on vanhimpia puutarhakasveja maailmassa. Sen viljelyhistoria ulottuu yli 4000 vuoden taakse. Kiinalaista puupionia on muinaisista ajoista lähtien kutsuttu kukkien kuninkaaksi, ja se kuuluu kiinalaisen kulttuurin jalokiviin.

Pensaan ryhdikkäät puumaiset varret kantavat syvään uurrettuja lehtiä, eikä se tarvitse tukemista kukinta-aikaan. Varret eivät kuole kasvukauden loputtua (lehdet putoavat), vaan jatkavat kasvuaan seuraavana keväänä. Kiinalaiset puupionit ovat omajuurisia, joten ne ovat voimakaskasvuisempia ja talvenkestävämpiä kuin vartetut puupionit. Kukkien muoto vaihtelee terälehtien määrän ja muodon mukaan yksinkertaisesta monenlaisiin kerrottuihin. Kukkien halkaisija on 15–25 cm ja kukinta-aikaa on alkukesä. Puupionien huumaava tuoksu vaihtelee lajikkeittain. Veden täydellinen
kulku niin alas kuin sivullekin päin on ainoa tärkeä kasvupaikkavaatimus. Jopa parin vuorokauden vedessä makaaminen saattaa vaurioittaa juuristoa.

Hybridipionit (risteymät)

Olennainen osa pionien jalostusta on aina ollut risteyttäminen. Lajien muuntuminen on suppea-alaista, mutta kun perustaksi otetaan kahden lajin geenit, nykyisin usein jopa neljän lajin, saadaan hyvin monimuotoisia tuloksia. Hybridien joukossa onkin pioneille uusia ja ennen kaikkea voimakkaita värejä, esimerkiksi punaisimmat pionit ovat hybridejä.
 

Itoh-hybridit

Japanilainen Toichi Itoh onnistui vuonna 1948 tekemään siihen asti mahdottomana pidetyn risteytyksen puuvartisen ja ruohovartisen pionin välillä. Tästä työstä tuli tulokseksi ja kaupalliseen levitykseen kuusi erilaista yellow (keltainen) -alkuista lajiketta. Perinteisen keltaisen värin lisäksi on tullut joukko pioneille aivan uusia värejä kuten esim. kanariankeltainen, kuparinpunainen ja persikka/punaruskea.

Itoh-hybridit käyttäytyvät ruohovartisten pionien tavoin. Uudet versot nousevat maasta, varret eivät talvehdi. Kasvit kestävät erittäin hyvin pakkasta. Maaperän läpäisevyys onkin ainoa tärkeä kasvupaikkavaatimus. Kukat ovat isokokoisia ja erittäin tuoksuvia. Ihmeellisin asia on kukinta-aika: jokaisen verson päähän kehittyy kukka, ja koska versoja tulee maasta pitkin kesää, jatkuu kukinta-aika loppukesään. Kahden kuukauden kukinta-aika kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin on tavallista. Itoh-hybridien varsi on kova ja täysin taipumaton. Kasvit eivät tarvitse tuentaa missään olosuhteissa. Itoh-hybridit ovat 70–80 cm korkeita.

Lähde: Teksteissä käytetty osin lähteenä nettisivua www.pioni.fi – Pionien Koti.